perjantai 14. heinäkuuta 2017

Nemon muistolle


Nemon matka päättyi 7.2.2017 17 vuoden, kolmen kuukauden ja 13 päivän ikäisenä. Nemon jalat oli menneet niin jo niin huonoon kuntoon, eikä enää jaksanut tehdä kuin lyhyitä lenkkejä, lisäksi vaikka ruoka maistui, silmissä ei ollut enää elämisen halua, oli vain vanhuutta ja väsymystä. 

Nemon lähtö eläinlääkärissä oli rauhallinen, Nemo vain lipui ja nukahti hiljaa pois, silitin ja pitelin häntä tassusta jo pitkän aikaa sen jälkeen kun hän oli jo lähtenyt tästä maailmasta. Nyt Nemo on pienessä valkoisessa ruukussa, jota koristaa kerälle käpertynyt koira ja ruukku on toistaiseksi kirjahyllyssämme omalla hyllyllään, kun emme ole keksineet sille vielä sopivaa paikkaa. Tuntuu silti siltä kuin Nemo olisi koko ajan vierellä, ainakin hän säilyy ja asuu sydämessäni ikuisesti, jätti tassunjäljen sydämeeni, joka ei haihdu pois.  



12-vuotias kuopuksemme valitsi jo viime vuoden lopulla tähän kehykseen kuvia Nemosta, nyt on seinällä.
 

Viimeisiä kuvia Nemosta. 



Eläinlääkärin seinälle joku lapsi oli tehnyt kauniin kuvan koirastaan. 



Viime vuoden keväällä Launeella, kun olimme siellä evakossa, kuvattu kuva Nemosta. Nemo tykkäsi kävellä Launeen perhepuiston puistossa ja siellä oli hyvä kävellä, koska oli tasaista maastoa eikä mäkistä kuten Liipolassa ja hänellä oli aina kiire päästä ankkalammille. 



sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Erilaisia kimalluksia viikon varrelta (makrotex-haaste)

Jouluvalot ovat ilmestyneet Lahden katukuvaan. Torille on tuotu Launeelta iso hopeakuusi, joka on valaistu yhtä yksinkertaisesti kuin aiempinakin vuonna (minä ihan tykkään), monen lahtelaisen mielestä vähän turhankin vaatimattomasti, kun MM-kisat ovat helmikuussa ja valaistu kuusi silloin vielä torilla. Myös Mariankadun jouluvalot (3.kuva) synnyttivät tänä vuonna lahtelaisia kuohuttaneen episodin, kun uudet jouluvalot todettiin "liian kirkkaiksi" ja niiden tilalle tilattiin uudet lämpimämmän sävyiset jouluvalot, jotka asennetaan paikoilleen vähän ennen joulua. Uudet valot ja niiden asennus sekä vanhojen purkaminen tulee maksamaan noin 70 000 euroa.

Meilläkin on ostoslistalla kaikki uudet joulukoristeet, joulukuusen kynttilät, joulukuusen jalka ja jouluvalot, vanhat kun paloivat melkein kaikki keväisessä häkkivaraston palossa. Joitakin lasten tekemiä joulukoristeita ja -askarteluja olin onneksi säilyttänyt sisällä. Olen jo jouluvaloja ostellutkin, lasten huoneisiin ja työhuoneeseen paperitähdet, olohuoneeseen valokranssin ja keittiöön kynttelikön, jonka jo viikonloppuna laitoin esille. Ensi viikonloppuna virittelen loput jouluvalot.

Joulukuusenkoristeitakin olen ostellut pikkuhiljaa sieltä täältä ja aika valikoivasti. Kun joutuu uusimaan kerralla kuusen koristelun ostelee mielellään vain sellaisia, joista oikeasti tykkää ja jotka miellyttävät silmää. Sokoksesta löysin muutamia kuvioituja lasipalloja ja ostin paketin pienempiäkin kullanhohtoisia lasipalloja, kun aika yhdenmukaisesti olen ostellut juuri kultaisia, valkoisia ja turkooseja joulukoristeita. Myös joitakin lasisia ja kristallisia aion vielä ostaa.

Rappukäytävän lasiin oli ilmestynyt tuollainen aika kiva talvinen hopeahileinen lumiukkotarra, aiemmin ei ole sellaista ollut, joten ilahduin.

Aamulla olin adventtikirkossa Launeen kirkolla. Kirkko oli ääriään myöten täynnä. Oli ihanaa laulaa Hoosiannaa ja käydä ehtoollisella. Kirkon viereen rakentavat jotakin, katsoin kun nosturikin näytti kauniilta valoineen, sekin melkein siellä kimalsi.

Nämä kimallukseni eivät olleet kovin ihmeellisiä kimalluksia, kun ei vain ollut oikeasti paljon aikaa viikolla kuvata (eikä valoa), mutta TÄÄLLÄ lisää oikeasti hienoja kimalluksia.











sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Digiarkistojen pengontaa: 1811-kuvia

Minulla kuten varmaan kaikilla paljon kuvanneilla on  tuhansia kuvia kovalevyillä. Ihan huvikseni sitten 1811 nimisiä kuvia, tämä siitä syystä, koska muistelin, että tänään olisi ollut 18 päivä vaikka olikin jo 20 päivä (laho pää), mutta tajusin sen vasta kun olin etsinyt ja käsitellyt kuvat. Mutta ei se mitään, 1811 päivä on minulle merkittävä, joten olkoon eka setti sitten näin. Muuta yhteistä kuvilla ei ole kuin 1811-nimi. Mutta sinällään ihan kiva tapa haarukoida mitä kaikkea sitä onkaan vuosien aikana tullut kuvattua. Eli tässä näitä:

1. kuvassa on Nemo kuvattuna auringonlaskuisella kadulla 29.9.2009 eli 7 vuotta sitten. Vielä on niin pirteän näköinen. 9-vuotias oli Nemo silloin. Meinasin photoshoppaanko tuon punaisen heijastuksen pois, mutta annoin sitten olla.

2. kuva on kuva taivaasta, kun olimme kalastamassa 2011 7 elokuuta. Tosi informatiivinen kuva :)

3. kuva on jollakin vanhemmalla iphonella otettu selfie 4.10.2012:) 

4. ssa kuvassa on Vääksyn kanavan padon kuohuvaa vettä ja kuva on otettu 14.7.2013. Olin silloin kesätöissä Vääksyn taidevintillä taidenäyttelyn valvojana. Kahtena kesänä olin siellä kesätöissä, se oli ihan mukava ja leppoisa duuni, joskin monena päivänä aika kävi pitkäksi kun asiakkaita kävi niin vähän.

5. kuva on otettu 15.5.2015. Siinä on kuopuksemme vappuilmapallohevonen, josta tuli aika inhimillinen, kun siitä lähti ilmoja pois. Oli kuin yksi koira lisää, vaelteli lattianrajan tuntumassa ja kävi välillä koirien vesiastialla juomassakin :) (no melkein...)


6. kuva on 3.10.2015 Pikkuveskulla kuvattu ihanan kultaisenoranssinkeltainen koivu.







Mustavalkohaaste: teksti

Ensimmäistä kertaa osallistun Nauran auringolle blogin mustavalkohaasteeseen. Aiheena oli teksti. Perjantaina kävelin lyhyen matkan bussipysäkiltä töihin ja kuvailin sen matkan varrella olevia tekstejä. Enimmäkseen graffiteja, koska niitä tuntuu olevan joka paikassa rumentamassa Lahden kaupunkikuvaa. En vieläkään ymmärrä mikä idea niissä on, kun en ole kovin montaa esteettistä grafftia nähnyt, mielenkiintoisia toki ovat ainakin kuvauksen kohteina. Sellaisia abstrakteja ihmisen kädenjälkiä kaupunkimaisemassa muistuttamassa, että järjestäytyneen yhteiskunnan reunoilla on myös ihan omaa elämäänsä eläviä alakulttuureja.

Toinen kuvauskohde oli näyteikkunat. Nekin ovat minusta monella tapaa kiinnostavia ja jään usein katsomaan sellaisia näyteikkunoita, joissa on jotakin ideaa. Näin joulun alla varsinkin monet näyteikkunat koristeineen ovat näyttävää katseltavaa ja somistajat ovat visioineet huikeitakin juttuja, ehkä kuvaan niitä vielä johonkin toiseen haasteeseen.







Liipolan marraskuu


On joo harmaata, tasainen harmaus peittää taivaan kauttaaltaan ja on märkää, luntakin tullut maahan sulaakseen taas kohta. Lähiön ankeus kaikessa loistossaan juuri marraskuussa. Sunnuntaina iltapäivällä lähden käymään Citymarketissa, kävelen kauppaan ja samalla otan kuvia, valoa on niukalti, mutta vielä vähän aikaa sitä riittää. Uusi graffiteja ilmestynyt betoniseiniin, nehän joo piristävätkin maisemaa, E-rapun ovi on töhritty,  jopa kirkon katolle on maalattu graffiti. Eikö mikään näille töhrijöille ole pyhää. Kun tulen kaupasta on taas pimeää.

Jollain masokistisella tasolla ehkä vähän nautinkin tästä harmaudesta ja ankeudesta. Mihin sitä väriä tarvitaan, harmaassahan on sävyjä vaikka kuinka.

Makrohaaste Pieni Lintu: Marraskuu





















lauantai 19. marraskuuta 2016

Lauttasaaren joutsenpari 2

Tytär meni rannan kivelle istumaan ja näytti kuin pieneltä merenneidolta siinä joutsenten lipuessa ohi.

Joskus aiemminkin kuvasin Lauttasaaressa asuessamme joutsenia, mutta en muista että silloin niitä olisi siellä pesinyt. En tiedä ovatko nykyään jokapäiväinen näky Lauttasaaressa vai ei...